Oikeutta eläimille

Ihmisen ja eläimen ero ei ole niin itsestäänselvää kuin jotkut olettavat. On melko varmaa, että eläin tuntee kuin ihminen, monet kehittyneet lajit varmasti ajattelevatkin. Kuitenkin, eläimillä on tässä asiassa suuria eroja, ja on hankalaa ruveta arpomaan millä perusteella eläimille annetaan oikeuksia. Ja kyse ei mielestäni ole kuitenkaan pelkistä tunteista, vaan siitä, että ihminen pystyy käsittämään oman olemassaolonsa (ja mikä tärkeintä, ilmaisemaan ajatuksensa). Jos eläimellä ei ole omaa minuutta, ei mielestäni ole mitään syytä katsoa sitä hyödykettä isommassa roolissa, koska muuten pääsisimme pian siihen, että kasveillekin olisi annettava samat oikeudet kuin ihmisille (toisaalta olen melko varma että kasveilla ei ole omaa tietoisuutta, mutta joillakin eläinlajeilla voi olla).

Ja koska asia tuli mainituksi: Ja-sana ei varsinaisesti voi aloittaa lausetta, mutta se voi toimia kahden lauseen välissä (lause on eri asia kuin virke; virkkeessä voi olla useita lauseita). Tämän kappaleen alussa oleva ja-sana viittaa siihen että vaihdan puheenaihetta; tavallaan lisään tämän pienen asian samaan tekstiin ja-sanalla. Sen voisi jättää pois, mutta mielestäni se sopii tuohon. Ja kun rupesit kirjoitusasusta vittuilemaan, niin piruillaanpa takaisin: kirjoitettaessa jokin sana ja sille tarkentava määre yhdessä (kuten mainitsemasi '"ja"-sana') käytetään sanojen välissä yhdys-viivaa.

Vielä lisää: Mielestäni ihmisen tulee lähtökohtaisesti ajaa omaa etuaan. Valtiomalli on joissakin asioissa tähän hyvä ratkaisu; valtion on ajettava siis kaikkien valtion ihmisten etua. Jos suurimman osan arvomaailmaan ei luonnonsuojelu kuulu, ei sitä voi muuttaa valtiolliseksi linjaukseksi. Kenellekään ei pitäisi pakottaa toisen ihmisen arvomaailmaa; jos suurin osa valtion ihmisistä pitää ihmistä tärkeimpänä eliönä koko maailmassa, tulee sen mukaan toimia. Tuon ja äärimmäisen vaikean toteutuksen takia en usko että eläimiä tullaan ikinä pitämään samassa arvossa kuin ihmisiä (uskonnolliset syyt ovat asia erikseen).